Lesbo Lesta

Otsikosta huolimatta minä en määrittele itseäni lesboksi. Olen toki nainen parisuhteessa naisen kanssa, mutta oikeampi sana kuvaamaan minua voisi olla queer. Lestadiolainenkaan en enää ole, mutta olen kuulunut perheeni kautta tähän yhteisöön kaksikymmentä vuotta. Nykyään olen ihan tavallinen luterilainen.

Suojatakseni itseäni ja läheisiäni kirjoitan anynyymisti. Tässä blogissa esiinnyn nimellä Johanna ja tyttöystävästäni käytän nimeä Maria. Opiskelen tällä hetkellä sosiaalialaa, yritän pitää pääni kasassa ristitulituksessa ja keskittyä asioihin, jotka tekevät minut onnelliseksi.

sunnuntai 2. elokuuta 2015

Mikä on syntini?



Jopa minulle läheiset ihmiset ovat todenneet hyväksyvänsä homoseksuaalisuuden ja kannattavansa avioliitto-oikeutta – mutteivät kirkossa. Koska raamatussa sanotaan se niin selkeästi. En tullut kysyneeksi, joudunko heidän mielestään helvettiin, koska elän naisen kanssa ja jopa rakastelen häntä. Vaikka raamatussa seksuaalisuus yleisen tulkinnan mukaan annetaan naisen ja miehen väliseksi ja homoseksuaalisuus puolestaan on kauhistus. Muun muassa SRK:n virallinen kanta on, että homoseksuaalisuus sinänsä ei ole synti. Homoseksuaalisen taipumuksen toteuttaminen sen sijaan on. Eli saa katsoa, muttei koskea. Vaikka mieleni tekisi, en lähde pitämään omaa saarnaa niistä raamatunkohdista, jossa homoseksuaaliset teot ilmeisesti määritellään synniksi enkä edes luennoimaan luterilaisesta raamattukäsityksestä…. no ehkä kuitenkin lyhyesti.

Vaikka Luther sanoikin raamattu todisteenaan puhuvan kansalaisen nousevan paavinkin yläpuolelle, on minusta kiinnitettävä huomiota siihen, miten tuo kansalainen raamattuaan lukee. Ensinnäkin itse raamattu. Mikä se kansalaiselle on? Minulle se on ihmisten kirjoittama tekstikokoelma ja sen sisällä, välissä ja päällä kristilliset elämäntavat sisältävä kirja. Ihmiset ovat varmasti kirjoittaneet tekstinsä Jumala sydämessään, mutta ei Jumala heille sanellut mitään. Sanat ovat ihmisen. Enkä edes osaa arvata, miten moni ihminen on vaihtanut nuo sanat matkalla ensimmäisistä teksteistä nykyiseen suomenkieliseen raamattuun enkä todellakaan uskalla tehdä päätelmiä uudesta raamatusta tuntematta alkuperäistekstejä lainkaan. Siksi raamattua ei mielestäni voi lukea kirjaimellisesti kirjan sanamuotoja tuijottaen. Minä arvostan luterilaisen kirkon raamattua koskevaa ajattelua, jossa yleisenä periaatteena on, että siitä tulee etsiä sitä, mikä ajaa Kristusta. Sen etsiminen onkin sitten hankalampi homma. Periaatteessa raamatun oikean lukutavan voisi sanoa olevan omantunnon kautta, mutta asia ei ole niin yksinkertainen. Jumalan sanan nostamiseen raamatusta vaikuttaa tietty tulkinta, kirjaimellinen sanamuoto ja kirkon dogmit kaikki monimutkaisessa vuorovaikutuksessa keskenään. No – käytännön elämässä tyydyn kuuntelemaan omaatuntoani ja minun omatuntoni sanoo näin:
Jumalani on rakkauden jumala. Siksi se, mikä edistää rakkautta ja ihmisten vakaata, hyvää ympärilleen tuottavaa yhteiseloa ei mielestäni voi olla väärin. Sen sijaan kateutta ja vihaa edistävä homofobia, syrjintä ja erottelu on minusta kaukana Jumalasta.  

Muutama päivä sen jälkeen, kun mediassa toitotettiin kauhistellen, hurraten ja ihmetellen avioliittolain säilyttämistä ajavan kansalaisaloitteen menevän eduskunnan käsittelyyn, huomasin kumppanini olevan alamaissa ja kysyin, mitä huolia hänellä on. Puolisoni vastasi hänellä olevan paha mieli, kun netti on taas täynnä homoliittokeskustelua. Hänestä se on todella ahdistavaa. Kauheaa, että ihmiset oikeasti ajattelee niin pahasti meistä. Vaikka tiesin, että muiden ihmisten mielipide merkitsee kumppanilleni välillä liikaakin, yllätyin, miten voimakkaasti hän reagoi tähän uuden kansalaisaloitteen nostattamaan kuhinaan. Istuttiin hetki juttelemassa aiheessa ja yritin rauhoitella häntä. Vakuutin, että vaikka persut ja Sipilän väki istuukin hallituksessa, eivät he millään saa lakia enää kumottua. Muistutin myös siitä upeasta hetkestä, kun tahdon 2013 kampanjalla kerättiin ensimmäisenä päivänä 50.000 allekirjoitusta kansalaisaloitteeseen. Kumpikin sai näistä ajatuksista hymyn kasvoilleen, mutta jäin miettimään asioita, joita tasa-arvoisen avioliittolain vastustajat ovat kirjoittaneet perustellakseen näkökantojaan. Näitäkin on käyty läpi lukemattomissa puheenvuoroissa, mutta ei kerta lisää ole pahitteeksi. 

Koska raamatussa sanotaan – raamattuhöpötyksestä sanoinkin jo oman mielipiteeni. 

Se on luonnotonta - tämä on pahin loukkaus, jota olen koskaan kuullut. Minulle sana luonnoton tarkoittaa väärää, keinotekoista, epänormaalia, ei-toivottua poikkeamaa. Jos homoseksuaalisuus nähdään luonnottomana, ei se voi olla synnynnäistä, vaan keinotekoista ja teeskenneltyä. Tai sitten homoseksuaali on hädin tuskin ihmiskuntaan laskettava mutaatio.  Näin sanova haluaa sulkea homoseksuaalin kokonaan yhteiskunnan – jopa ihmiskunnan ulkopuolelle. En voi käsittää, kuinka kukaan voi sanoa näin toisesta ihmisestä. Minulle luonnollinen ihmisenä oleminen on rikasta ja monimuotoista. Onko homoseksuaalisuutta luonnottomaksi väittävän mielestä myös nainen poliisina tai mikä tahansa muu tilastollisesta normaalista poikkeava luonnotonta? Jos ei, mikä tekee homoseksuaalisuudesta niin kauheaa, että sen sanotaan olevan luonnotonta kaiken muun normaalista poikkeavan keskellä? 

Lapset tarvitsevat isän ja äidin – ei, vaan lapsi tarvitsee turvallisen kodin ja rakastavan, lapsen tarpeisiin sitoutuneen huoltajan. Lapsi tarvitsee miehen ja naisen mallin on usein täsmennyksenä tässä sateenkaariperheiden oikeuksia polkevassa näkemyksessä. Minä olen ihan luullut, että lapsi saa mallin myös kodin ulkopuolelta. Lisäksi lapsesta tullee todennäköisemmin erilaisuutta hyväksyvä, suvaitsevainen aikuinen, jos hän saa kasvaessaan nähdä useampia kuin yhden miehen ja naisen mallin. Ja muuten: lapsen kehitystä sateenkaariperheissä on tutkittu ja todettu, ettei lapsi siitä kärsi.

Lasta kiusataan koulussa - koulukiusaamisen syy voi olla myös ylipaino, alipaino, silmälasit, liian korkean keskiarvo, vaatemerkki, tietokonepeli...... tarvitseeko minun jatkaa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti