Tuleeko tästä ongelmia vuokranantajalle?

Olemme asuneet viimeiset puoli vuotta kaupungin vuokra-asunnossa. Tästä tulee heti mieleen juoppolat ja köyhien lähiöt. Ihan sellaiseen emme ole sentään joutuneet. Alue on mukava ja naapurit eivät ole mitään sosiaalipummeja. Meitä ennen asunnossa asuin teiniäiti kahden koiran ja lastensa kanssa. Asunto oli naapurien kommenttien mukaan melkoisen kurjassa kunnossa. Onneksi taloyhtiö laittoi neidin maalaamaan ja tapetoimaan seinät ja huolto hoiti lattian. Käydessäni katsastamassa asuntoa oli vanha tapetti jo revitty pois ja huonosta pidosta kieli vain ummehtunut haju. Pelotti silti muuttaa ja ikävä kyllä pelko osoittautui todeksi, sillä ummehtunut haju kuuluu ilmeisesti talon ominaisuuksiin. Taloon rakennettu ilmanvaihtojärjestelmä ei ole ilmanvaihtojärjestelmä. Se tuo huoneisiin jokaisen muun asunnon äänet ja hajut, raikas ilma ei kuulu järjestelmän toimintoihin. Tiedämme, milloin naapurissa on siivottu kunnolla kloriitilla ja, mikä pahinta, milloin joku naapuri on vilunarkana jäänyt sisälle tupakalle. Viimein kyllästyneenä kämäluolassa elelyyn vaimokkeeni hankki meille uuden asunnon, johon muutamme joulukuun alussa. Tuleva kotikatumme on kuin sadusta: pieniä värikkäitä omakotitaloja vehreine pihoineen. Tien vieressä kulkee myös pieni joki, joka lorisee vanhan myllyn kohdalla padon yli ja täyttää tienoon kotoisilla veden äänillä. 

Tyttöystävälläni oli hyvät valtit käsissään asuntomarkkinoilla. Hänellä on vakituinen työpaikka ja edellinen vuokranantaja suosittelee. Vaatimuksemme tulevalle asunnolle eivät ole suuret. Arvostomme enemmän boheemia kotoisuutta kuin uusia kylmänvalkoisia seiniä. Kissatkaan eivät tässä asunnossa olleet ongelma. Suuri haloo syntyi tällä kertaa parisuhteestamme. Vuokraisäntä oli kysellyt toisesta asuntoon muuttavasta, ja tyttöystävä vastasi (ehkä turhankin) rehellisesti. Herralle ei ollut tullut sateenkaarikansaa tätä ennen asukkaaksi ja hän oli hyvin kummissaan. Hän kyseli meiltä vielä asuntonäytössäkin, miten se vaikuttaa vuokrasuhteeseen ja eihän siitä tule hänelle ongelmia. Minä katsos teen tätä liiketoimintana. Tärkeämmät asiat onneksi voittivat ja saimme kirjoittaa sopimukset heti paikan päällä. Mietin vain, mitähän ongelmia parisuhteemme voisi vuokranantajalle tuoda. Voisimmehan tietysti peittää ikkunat sateenkaariin ja huudella ohikulkijoille it’s ok to be gay!!!! Mutta me olemme aivan tavallisia ihmisiä ja sitä paitsi oikeasti hyviä vuokralaisia. Kun saimme vuokraisännälle mielenrauhan, hän vielä keskustelun päätteeksi sanoi: minä yritän nyt unohtaa tämän asian, etten sitten vahingossa möläytä muille (talon asukkaille) kun kyselevät, millaista väkeä tänne muuttaa. Niin hankalalta kuin tilanne tuntuikin, voidaan siitäkin löytää hopeareunus. Taas yksi ihminen oppii, että homot ovat vain ihmisiä ja voivat olla vuokralaisia ja työntekijäitä siinä missä muutkin.

Samalla viikolla suhteemme tuli esiin toisessakin virallisessa yhteydessä. Avasimme yhteisen säästötilin. Pankissa meitä palveli ystävällinen vanha täti, joka ei kyllä kommentoinut oletettavasti harvinaista tilannetta mitenkään, mutta höpötti jännittyneen oloisena epäolennaisuuksista. Pankkitädin kohtaamisesta jäi ihan mukava olo. Hän käänsi jännityksensä ja kummastuksensa positiiviseen suuntaan. Mieluummin minä juttelen kotipaikkakuntani poliisilaitoksen kummallisesta nimestä kuin vastailen täysin tarpeettomiin epäluuloihin.