Tänään julkaistiin Meri-Anna Hintsalan haastattelu, jossa hän puhuu muun muassa valmisteilla olevasta väitöskirjastaan. Hän on valinnut väitöskirjansa aiheeksi uskonnon suhteen sukupuoleen ja seksuaalisuuteen lestadiolaisuudessa. Jään kyllä odottamaan tutkimuksen tuloksia. Keskustelussa sivutaan muitakin lestadiolaisuudessa pinnalla olleita aiheita, mutta ne eivät kosketa minua yhtä läheisesti ja olen olen muutenkin sitä mieltä, että hulabaloo-mediamyllytys näiden aiheiden ympärillä on ollut ylimitoitettua. Kyllä- on naisia, jotka kärsivät ehkäisykiellosta ja toisaalta onnellisia äitejä; on lasten hyväksikäyttäjia ja toisaalta maailman parhaita vanhempia. Se siitä.
Hintsalan haastattelu löytyy hesarin sivuilta: Vanhoillislestadiolainen naispappi puolustaa homoja ja ehkäisyä. Kannattaa katsoa.
"Häpeän kuplia pitää puhkoa. Haluaisin, että homoseksuaalisuus
ymmärrettäisiin uskonnon maailmassa osana ihmisen monimuotoisuutta,
kauniina ja hyvänä asiana, jossa ei ole häpeää."
Haastattelussa Hintsala sanoo käyneensä läpi tuhansia nettikirjoituksia aiheesta. Niitä siis ilmeisesti löytyy, vaikka suurin osa ainakin hänen edellisen tutkimuksensa aineistosta tuli suljetuista keskusteluista. Pitäisi tieten käyttää enemmän aikaa netin kaivelemiseen ja yrittää ujuttautua näihin yleisön silmistä salattuihin keskusteluihin mukaan, ettei yksin tarvisi kirjoitella elämänkokemuksistaan.
Tosin enhän minä oikeasti yksin ole asiaa tuskailemassa. Edellisennä syksynä esimerkiksi putkahti facebookiin ryhmä Lestadiolaiset tasa-arvoisen avioliittolain puolesta. Vaikka ryhmässä ei juuri keskustelua käydäkään ja julkaisuja tulee harvakseltaan, on mukava nähdä, että lestadiolaisten keskuudessa ainakin joskus ajatellaan meitä seksuaalivähemmistöjä.
Lesbo Lesta
Otsikosta huolimatta minä en määrittele itseäni lesboksi. Olen toki nainen parisuhteessa naisen kanssa, mutta oikeampi sana kuvaamaan minua voisi olla queer. Lestadiolainenkaan en enää ole, mutta olen kuulunut perheeni kautta tähän yhteisöön kaksikymmentä vuotta. Nykyään olen ihan tavallinen luterilainen.
Suojatakseni itseäni ja läheisiäni kirjoitan anynyymisti. Tässä blogissa esiinnyn nimellä Johanna ja tyttöystävästäni käytän nimeä Maria. Opiskelen tällä hetkellä sosiaalialaa, yritän pitää pääni kasassa ristitulituksessa ja keskittyä asioihin, jotka tekevät minut onnelliseksi.
torstai 16. heinäkuuta 2015
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti